Tervetuloa Castriesiin, Saint Lucian pääkaupunkiin! Satamakaupunki sijaitsee suojaisan lahden rannalla samannimisen joen suulla, noin 40 kilometriä Martiniquen pääkaupungista Fort-de-Francesta etelään. Lahti on tarjonnut kalaa ja äyriäisiä ja joki raikasta vettä, joten paikka on ollut merenkulkijoiden levähdyspaikka jo kahdentuhannen vuoden ajan. Kaupungin perustivat ranskalaiset 1760-luvulla. Tulipalot vuosina 1813, 1927 ja 1948 sekä useat hurrikaanit ovat koetelleet sen rakennuksia pahasti. Satama on maan tärkein, ja sen kautta viedään erityisesti banaaneja. Lähdetään kierrokselle linnoitussaarelta torille ja aina tulivuorihuipuille asti.
Pigeon Island
Kuva: Pi3.124 · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsSaaren pohjoisosassa Gros Isletissa odottaa Pigeon Island, 18 hehtaarin luoto, joka oli ennen erillään pääsaaresta. Vuonna 1972 se liitettiin rannikkoon pengertiellä, joka rakennettiin Rodney Bayn venesataman kaivamisesta saadusta maasta. Saarella on kaksi huippua ja useita linnoituksia, kuten 1700-luvun brittiläinen linnake ja Fort Rodney, joista britit tarkkailivat naapurisaaren Martiniquen ranskalaisia laivoja. Vuonna 1979 saaresta tehtiin kansallispuisto ja vuonna 1992 kansallinen maamerkki. Täällä järjestetään myös Saint Lucian jazzfestivaali.
Cathedral Basilica of the Immaculate Conception
Kuva: Terry Ott ( TerryOtt ) · CC BY 2.0 · Wikimedia CommonsKaupungin keskustassa, Derek Walcottin aukiota vastapäätä, kohoaa Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen basilika, jota kutsutaan yleisesti vain katedraaliksi. Paikalle rakennettiin kirkko jo vuonna 1767. Seuraavan rakennuksen työ alkoi 1807 mutta pysähtyi rahan puutteeseen 1827, ja uusi kirkko valmistui vasta 1835. Kun tila kävi ahtaaksi, isä Louis Tapon pyysi vuonna 1885 varoja laajennukseen, ja nykyisen rakennuksen peruskivi muurattiin 1894. Työ valmistui 1897 isä Scolesin suunnitelmien mukaan. Sisällä on muistomerkit molemmille papeille.
Castries Market
Kuva: Gene93k · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsSeuraavaksi sukellamme kaupungin vilskeeseen Castriesin torille, joka on kaupungin suurin ulkotori. Liverpoolilainen insinööritoimisto Bruce & Still rakensi sen vuonna 1891 alun perin kaupungin ilmeen kohentamiseksi, ja sir Charles Bruce avasi sen 2. heinäkuuta 1894. Torilla on yli 300 vakituista myyjää, ja toripäivinä paikalle tulee sata tai enemmän paikallista kauppiasta. Kalaa täällä ei enää myydä, mutta yrttejä, mausteita ja käsitöitä löytyy. Vuonna 1996 avattiin Vendor's Arcade -lisärakennus, jossa voi maistaa paikallisten ravintoloiden ruokia ja ostaa paikan päällä tehtyjä käsitöitä.
Morne Fortune
Kuva: Pi3.124 · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsCastriesin eteläpuolella kohoaa Morne Fortune, kukkula, joka tunnettiin alun perin nimellä Morne Dubuc. Nykyisen nimensä se sai vuonna 1765, kun ranskalaiset siirsivät sotilaspäämajansa ja hallintonsa tänne. Ranskalaisten rakentama linnoitus valmistui vuonna 1784, ja sen jälkeen se vaihtoi omistajaa useaan kertaan brittien ja ranskalaisten välillä. Vuoden 1796 taistelua muistaa yhä seisova muistomerkki brittiläiselle Inniskillingin rykmentille. Kesäkuussa 1803 britit voittivat ranskalaiset, ja linnoitus pysyi brittiläisenä Saint Lucian itsenäistymiseen vuoteen 1979 asti. Prinssi Edward nimesi sen Fort Charlotteksi kuningatar Charlotten kunniaksi.
Marigot Bay
Kuva: Charles J. Sharp · CC BY 3.0 · Wikimedia CommonsNoin 6 kilometriä Castriesista lounaaseen avautuu Marigot Bay, lahti, jota kolmelta sivulta ympäröivät jyrkät metsäiset kukkulat. Lahden sisäosa on niin suojainen, että veneet ovat hakeneet sieltä turvaa hurrikaaneilta. Ranskan ja Britannian laivastot käyttivät lahtea lähistön taistelujen aikoihin. Usein kerrotaan, että brittiläinen laivasto piiloutui tänne naamioimalla mastonsa palmunlehdillä, mutta tarina on todennäköisesti keksitty. Vuonna 1967 lahdella kuvattiin Tohtori Dolittle -elokuvan kohtauksia, ja kirjailija James A. Michener kuvasi sitä romaanissaan Karibian kauneimmaksi lahdeksi.
Pitons
Kuva: Caribbeandy · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsPäiväretken arvoinen kohde odottaa saaren lounaisrannikolla Soufrièren kaupungin lähellä: Pitonit, kaksi tulivuoren laavatulppaa. Petit Piton on 743 metriä ja Gros Piton noin 798 metriä korkea, ja niitä yhdistää Piton Mitanin harjanne. Ranskan sana piton tarkoittaa vuorenhuippua. Alue on maailmanperintökohde. Rinteillä kasvaa trooppista kosteaa metsää, ja huipuilla on pieniä kosteita kääpiömetsiä. Gros Pitonilla on tavattu ainakin 148 kasvilajia ja noin 27 lintulajia, joista viisi on kotoperäisiä. Tulivuoritoiminnasta muistuttaa alueen geoterminen kenttä.
Lomakuume
