Tervetuloa Luoyangiin, yhteen Kiinan neljästä muinaisesta pääkaupungista Henanin maakunnan länsiosassa! Luoyang on toiminut pääkaupunkina useina jaksoina, kaikkiaan yli 1 500 vuotta. Vuonna 25 siitä tuli itäisen Han-dynastian pääkaupunki, ja se pysyi keskeisenä paikkana vuosisatojen ajan. Kaupungin tunnuskukka on pioni, sillä Luoyang on perinteinen pioninviljelyn keskus. Kaupungin alkuperäinen asutus on perustettu jo ennen 1100-lukua ennen ajanlaskun alkua. Kierroksellamme näet Unescon suojelemat Longmenin luolat, Kiinan ensimmäiseksi buddhalaistemppeliksi kutsutun Valkoisen hevosen temppelin, mahtavan palatsiportin, kaksi museota ja lopuksi kuuluisan Shaolinin luostarin.
Longmenin luolat
Kuva: xiquinhosilva · CC BY 2.0 · Wikimedia CommonsLongmenin luolat eli Lohikäärmeen portin luolat ovat Mogaon ja Yungangin luolien ohella Kiinan merkittävimpiä kalliotemppelialueita. Yi-joki virtaa kahden vuoren välistä pohjoiseen, ja vuorten rinteillä luolat muodostavat tiheän verkon. Kaivertaminen alkoi, kun keisarillinen hovi muutti Luoyangiin 494. Luolia on yli 2 300, pagodeja noin 40 ja buddhalaisia patsaita noin 97 300, ja patsaiden korkeus vaihtelee 2 senttimetristä 17 metriin. Huomaa, että osalta patsaista puuttuu pää: niitä anastettiin 1800- ja 1900-luvuilla. Luolat ovat olleet maailmanperintökohde vuodesta 2000.
White Horse Temple
Valkoisen hevosen temppeli on perimätiedon mukaan Kiinan ensimmäinen buddhalainen temppeli. Se perustettiin vuonna 68 itäisen Han-dynastian keisari Mingin suojeluksessa muinaisen pääkaupungin muurien ulkopuolelle. Vaikka temppeli on pieni moniin muihin verrattuna, useimmat uskovat pitävät sitä kiinalaisen buddhalaisuuden kehtona. Nykyiset päärakennukset ovat Ming- ja Qing-kausilta, ja noin 13 hehtaarin alueella hallit erottuvat toisistaan sisäpihoin ja hoidetuin puutarhoin. Halleissa on muun muassa Shakyamuni-Buddhan ja Maitreyan patsaat.
Yingtian Gate
Kuva: Windmemories · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsEdessäsi on Yingtianin portti, Sui- ja Tang-dynastioiden aikaisen Luoyangin keisarillisen palatsin eteläportti ja mahdollisesti muinaisen Kiinan suurin kaupunginportti. Se rakennettiin 605, ja alun perin sen nimi oli Zetianin portti. Nimi muutettiin 705, jotta vältettäisiin keisarinna Wu Zetianin nimen käyttö. Portilla järjestettiin juhlia ja seremonioita, ja juuri täällä Wu Zetian nousi valtaistuimelle ja julisti itsensä keisariksi. Portti tuhoutui pohjoisen Song-kauden aikana ja rakennettiin uudelleen alkuperäiselle paikalleen 2016.
Luoyang Museum
Kuva: Gary Todd · CC0 · Wikimedia CommonsLuoyangin museo esittelee Luoyangin rikasta kulttuuriperintöä, onhan kaupunki ollut monen dynastian, kuten itäisen Zhoun ja itäisen Hanin, pääkaupunki. Museo perustettiin 1958. Sen esineet ovat peräisin kaivauksilta Luoyangin laitamilta ja kaupungin vanhasta osasta, ja niihin kuuluu muinaisia esineitä palatseista ja temppeleistä. Kokoelmat kertovat yhdeksän pääkaupungin kaupungin historian kivikaudelta vuoteen 937 asti.
Luoyang Ancient Tombs Museum
Kuva: NAN LIU · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsLuoyangin muinaisten hautojen museo sijaitsee noin 10 kilometriä kaupungista pohjoiseen Mang-kukkulalla, joka oli vuosisatojen ajan hautausmaa. Museo avattiin yleisölle 1987. Maan päällä on Han-tyylinen portti ja halleja, joissa esitellään hautamalleja kivikaudelta Han-dynastiaan sekä hautajaisrituaaleja. Varsinainen elämys on kuitenkin maan alla: noin 7 metrin syvyydessä on 22 hautaa, jotka on jaettu dynastioittain kolmeen halliin. Museoon kuuluu myös pohjoisen Wei-dynastian keisari Xuanwun hauta.
Shaolin
Kuva: Gary Todd from Xinzheng, China · CC0 · Wikimedia CommonsShaolin on chan- eli zenbuddhalainen luostarialue Dengfengissä, päiväretken päässä Luoyangista. Perimätiedon mukaan 500-luvulla Intiasta tullut munkki Bodhidharma saarnasi ja mietiskeli täällä ja loi pohjan chan-buddhalaisuudelle. Luostari kasvoi erityisesti Sui- ja Tang-kausilla. Rosvojen ja muiden vihollisten uhatessa munkit kehittivät itsepuolustuslajeja, jotka tunnetaan nykyään Shaolin-kungfuna. Munkkien elämä on askeettista ja kurinalaista. Vuonna 2010 luostari liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon osana Dengfengin historiallisia kohteita.