Tervetuloa Maputoon, Mosambikin pääkaupunkiin ja suurimpaan kaupunkiin! Olemme maan eteläosassa Intian valtameren rannalla, suuren luonnonlahden äärellä, alle 120 kilometrin päässä Eswatinin ja Etelä-Afrikan rajoista. Vuoteen 1976 asti kaupungin nimi oli Lourenço Marques. Maputo on satamakaupunki, joka tunnetaan eloisasta kulttuurielämästään ja omaleimaisesta, monityylisestä arkkitehtuuristaan. Metropolialueeseen kuuluu myös naapurikaupunki Matola. Lähdetään katsomaan siirtomaa-ajan linnoitusta, rautataloa ja yhtä maailman kauneimmiksi kehutuista rautatieasemista.
Fort Nossa Senhora da Conceição de Lourenço Marques
Kuva: Claus Wonnemann · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsEdessäsi on Maputon linnoitus, yksi kaupungin tärkeimmistä historiallisista muistomerkeistä. Neliön muotoinen linnoitus on muurattu punertavasta kivestä, ja sen ainoasta portista pääsee neliskulmaiselle sisäpihalle, jolle kaikki huoneet avautuvat. Pihalla seisoo Mouzinho de Albuquerquen ratsastajapatsas, joka ennen Mosambikin itsenäistymistä oli kaupungintalon edessä. Linnoituksessa lepäävät myös Gungunhanan maalliset jäännökset, jotka tuotiin tänne Azoreilta Terceiran saarelta vuonna 1985.
Maputon keskusrautatieasema
Kuva: Maurits & Marjol from Cape Town, South Africa · CC BY-SA 2.0 · Wikimedia CommonsTässä on Maputon keskusrautatieasema, joka valmistui vuonna 1910. Rakennus on päätynyt monissa medioissa maailman parhaiden ja kauneimpien rautatieasemien listoille. Sen suunnittelivat arkkitehdit Alfredo Augusto Lisboa de Lima, Mário Veiga ja Ferreira da Costa. Yllättävää kyllä, laajalle levinnyt käsitys Gustave Eiffelistä suunnittelijana on virheellinen, sillä Eiffel ei koskaan edes käynyt Mosambikissa. Asemalta lähtevät ulkomaanjunat Etelä-Afrikkaan, Swazimaahan ja Zimbabween, ja sen tiloissa toimii pieni taidegalleria.
Cathedral of Our Lady of the Immaculate Conception
Kuva: Alexander Leisser · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsItsenäisyysaukion laidalla kohoaa Maputon katedraali, joka on omistettu Neitsyt Marian tahrattomalle sikiämiselle. Peruskivi muurattiin 28. kesäkuuta 1936, ja rakennus valmistui vuonna 1944. Sen suunnitteli portugalilainen rakennusinsinööri Marcial Simões de Freitas e Costa, joka toimi tuolloin rautatiejohtajana ja teki työn ilmaiseksi. Hän haki innoitusta aikansa eurooppalaisista kirkoista, ja katedraali rakennettiin betonista ja sementistä.
Casa de Ferro
Kuva: Alexander Leisser · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsTämä erikoinen rakennus on Casa de Ferro eli Rautatalo, historiallinen esivalmistettu rautarakennus. Se valmistettiin Belgiassa, ja Portugalin siirtomaahallinto osti sen ja kokosi sen täällä vuonna 1892. Talon oli määrä olla Lourenço Marquesin piirikunnan kuvernöörin asunto, mutta yllättäen kukaan ei koskaan asunut siinä. Sen sijaan siinä on toiminut monia paikallisia ja kansallisia laitoksia. Rakennus on hieno esimerkki raudan kokeellisesta käytöstä 1800-luvun lopun siirtomaa-arkkitehtuurissa.
Praça da Independência
Kuva: Gustavo Sugahara · CC BY 2.0 · Wikimedia CommonsSaavumme Itsenäisyysaukiolle, Maputon keskeiselle paikalle. Portugalilaiset rakensivat sen Mouzinho de Albuquerquen aukioksi, ja sitä hallitsi entisen kenraalikuvernöörin ratsastajapatsas. Kun Mosambik itsenäistyi vuonna 1975, aukio sai uuden nimen, patsas siirrettiin linnoitukseen ja tilalle tuli maan ensimmäisen presidentin Samora Machelin patsas. Nykyään aukiota hallitsee paljon suurempi Samora Machelin patsas vuodelta 2011. Pohjoisessa on kaupungintalo ja idässä katedraali, ja korttelin päässä etelään ovat vuonna 1885 suunnitellut Tundurun puutarhat.
Maputo central market
Kuva: lucianf from Bucharest, Romania · CC BY 2.0 · Wikimedia CommonsTässä on Maputon keskustori, jota kutsutaan myös nimellä Bazar da Baixa eli keskustan basaari. Se tunnetaan noin vuodelta 1900 peräisin olevasta suunnittelustaan. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Carlos Mendes, ja kerrotaan, että hän otti mallia Hampurin Alsterpavillonista. Suuri sisäänkäyntiportaali pienine torneineen johtaa katettuun hallin, jonka pienissä kaarisyvennyksissä on myyntipaikat. Kun torin 18 kojua myytiin syyskuussa 1903, joukossa oli 6 lihakauppiasta, 6 sekatavarakauppaa, 3 hedelmäkauppaa, 2 leipomoa ja baari.
Lomakuume
