Bienvenidos, tervetuloa Medellíniin! Olet Antioquian departementin pääkaupungissa, Kolumbian toiseksi suurimmassa kaupungissa Bogotán jälkeen. Medellín sijaitsee Aburrán laaksossa Andien vuoriston keskiosassa Etelä-Amerikan luoteisosassa. Vuonna 1616 espanjalainen Francisco de Herrera Campuzano perusti tänne pienen alkuperäiskansojen kylän, ja vuonna 1675 kuningatar Mariana Itävaltalainen perusti nykyisen keskustan paikalle kaupungin, jonka nimessä Medellín mainittiin ensimmäisen kerran. Kierroksellamme ihailemme Fernando Boteron veistoksia ja taidetta, nousemme köysiradalla rinteille ja luonnonpuistoon, kiipeämme valtavalle kalliolle ja päätämme kierroksen tuomiokirkkoon.
Botero Plaza
Kuva: SajoR · Public domain · Wikimedia CommonsAloitamme Boteron aukiolta vanhassa kaupunginosassa. Antioquian museon ja Rafael Uribe Uribe -kulttuuripalatsin ympäröimällä 7 000 neliömetrin aukiolla on 23 kolumbialaisen taiteilijan Fernando Boteron veistosta. Botero lahjoitti ne ja useita muita teoksia museon kunnostukseen vuonna 2004. Kaikki veistokset on valettu pronssista, ja monet niistä olivat aiemmin esillä Pariisin, New Yorkin ja Madridin museoissa. Nimet ovat yksinkertaisia, kuten Käsi, Eeva, Äitiys ja Ratsastaja. Neljä Boteron veistosta lisää löydät Berríon puistosta ja San Antonion aukiolta.
Museum of Antioquia
Kuva: Steffen Schmitz ( more photos ) · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsAukion laidalla on Antioquian museo, taidemuseo, jossa on laaja kokoelma Medellínissä syntyneen Fernando Boteron ja Pedro Nel Gómezin teoksia. Se oli Antioquian departementin ensimmäinen museo ja Kolumbian toinen. Museon historia alkoi vuonna 1881, kun joukko kaupunkilaisia perusti Francisco Antonio Zean kunniaksi Zea-museon. Ensimmäinen kokoelma koostui perustajien kirjoista sekä historiallisista ja taiteellisista esineistä. Yllättävä yksityiskohta: Manuel Uribe Ángel lahjoitti kokoelmansa sillä ehdolla, että hänestä tulisi museon ensimmäinen johtaja.
Metrocable
Kuva: Camilo Sanchez ( talk · contribs ) · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsNyt nousemme Metrocableen, köysirataan, joka täydentää Medellínin metroa. Se suunniteltiin ulottumaan kaupungin jyrkillä rinteillä sijaitseviin epävirallisiin asuinalueisiin, ja sitä pidetään yleisesti Etelä-Amerikan ensimmäisenä köysivetoisena kaupunkiliikennejärjestelmänä. Rata on ollut käytössä vuodesta 2004. Ajatus ei ollut seudulla uusi: jo 1930-luvulta lähtien kahvia kuljetettiin köysiradalla Manizalesin kaupungista Cauca-joelle 2 000 metriä alemmas. Joidenkin mielestä järjestelmän innoittajana oli myös Caracasin köysirata.
Arví Park
Kuva: Sebas1000 · Public domain · Wikimedia CommonsKöysirata vie meidät Arvín puistoon Aburrán laakson itärinteille. Se on sekä luonnonsuojelualue että esilatinalaisamerikkalainen arkeologinen kohde, ja se ulottuu useiden Antioquian kuntien alueelle. Puiston pinta-ala on 16 000 hehtaaria, josta 1 760 hehtaaria on luonnonmetsää, ja kävelypolkuja on kymmeniä kilometrejä. Puisto tunnetaan luonnonkukistaan, perhosistaan ja poluistaan, ja täällä voi vaeltaa, pyöräillä ja harrastaa seikkailulajeja. Köysiradan aseman vieressä on ulkoilmaruokatori.
El Peñón de Guatapé
Kuva: Sebastian Reategui · CC0 · Wikimedia CommonsSeuraavaksi teemme retken Guatapéhen, jossa kohoaa Guatapén kallio, kuuluisa saarivuori. Se on graniittinen jäänne, joka on kestänyt rapautumista ja eroosiota luultavasti siksi, että se on vähemmän rikkonainen kuin ympäröivä kallioperä. Kallio kohoaa jopa 200 metriä juurensa yläpuolelle, ja huipulle pääset kiipeämään 708 askelman portaita pitkin. Yllättävä yksityiskohta: naapurikaupunki El Peñol on historiallisesti pitänyt kalliota omanaan, ja siksi sillä on useita nimiä, kuten La Piedra eli Kivi.
Metropolitan Cathedral of Medellín
Kuva: www.hippopx.com · CC0 · Wikimedia CommonsKierroksen päätteeksi saavumme Bolívarin puiston pohjoislaidalle, jossa seisoo Medellínin tuomiokirkko. Sen virallinen nimi on Tahrattoman sikiämisen metropoliittinen katedraalibasilika, ja se on omistettu Neitsyt Marialle. Kirkko on Medellínin arkkihiippakunnan pääkirkko ja arkkipiispan istuin. Paavi Pius Kahdestoista myönsi sille pienen basilikan arvonimen vuonna 1948. Rakennuksen suunnitteli ranskalainen arkkitehti Émile Charles Carré romaaniseen tyyliin latinalaisen ristin muotoon, ja sen kaksi tornia ovat 66 metriä korkeita.
Lomakuume
