Tervetuloa, kia ora, Rotoruaan! Olet Uuden-Seelannin Pohjoissaarella Rotoruajärven etelärannalla, noin 230 kilometriä Aucklandista kaakkoon. Kaupunki on rakentunut muinaiseen tulivuoren kalderaan, jonka halkaisija on noin 20 kilometriä, ja maan alla kuohuva lämpö näkyy kaikkialla: lähistöllä on geysirejä ja geotermisesti lämmitettyjä kylpylöitä, joiden vuoksi Rotorua on suosittu matkailukohde. Maoreilla on täällä vahvat juuret, sillä noin 40 prosenttia asukkaista on maoreja. Maorinkielinen nimi on Te Rotorua-nui-a-Kahumatamomoe. Lähdetään kierrokselle höyryävien laaksojen, järven ja saaren tarinoihin.
Whakarewarewa
Kuva: Carl Lindberg · CC BY 4.0 · Wikimedia CommonsSaavumme Whakarewarewaan, jota paikalliset kutsuvat lyhyesti Whakaksi. Pitkä alkuperäinen nimi tarkoittaa Wahiaon sotajoukkojen kokoontumispaikkaa. Täällä sijaitsi maorien linnoitus Te Puia, joka asutettiin noin vuonna 1325 ja jota pidettiin valloittamattomana, sillä sitä ei koskaan vallattu taistelussa. Maorit ovat asuneet laaksossa siitä asti ja käyttäneet maan lämpöä lämmitykseen ja ruoanlaittoon. Alueella on noin 500 lähdealtaasta ja ainakin 65 geysirin aukkoa, joilla jokaisella on oma nimensä. Kaupunkilaisten porakaivot heikensivät lähteitä, joten vuosina 1987–1988 Pōhutu-geysirin lähellä sementoitiin umpeen 106 kaivoa.
Pōhutu Geyser
Kuva: August Dominus · CC0 · Wikimedia CommonsKuuntele, kun maa alkaa kohista: edessäsi on Pōhutu, eteläisen pallonpuoliskon suurin geysiri. Se purkautuu jopa kaksikymmentä kertaa päivässä, ja vesipatsas voi nousta 30 metrin korkeuteen. Yllättävää on, että kraatterin halkaisija on vain 50 senttiä. Nimi tulee maorin kielestä, mutta sen alkuperä on epäselvä: se on käännetty isoksi loiskeeksi, räjähdykseksi tai jatkuvaksi roiskunnaksi. Kun läheiset porakaivot suljettiin 1980-luvun lopulla, geysirin toiminta vilkastui selvästi. Osa tutkijoista on huolissaan, että purkausten säännöllistyminen voi tulevaisuudessa johtaa koko järjestelmän sammumiseen.
Rotorua Museum
Kuva: Antilived · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsGovernment Gardensin puiston laidalla kohoaa Rotorua Museum, maoriksi Te Whare Taonga o Te Arawa. Museo on omistettu Rotoruan ja koko Uuden-Seelannin taiteelle, kulttuurille ja perinnölle, ja sen kokoelmissa on yli 2 000 maorien taonga-aarretta. Rakennus on entinen kylpylätalo, jonka hallitus avasi vuonna 1908, ja se on merkitty korkeimpaan luokkaan Uuden-Seelannin historiallisten kohteiden luettelossa. Taustalla on matkailun historia: hallitus perusti Rotoruan lomakohteeksi vuonna 1880, kun matkailijat halusivat kylpeä kuumissa lähteissä. Ngāti Whakaue -heimo lahjoitti tuolloin kaupunkia varten 50 eekkeriä maata järven etelärannalta.
Lake Rotorua
Kuva: Unknown author Unknown author · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsEdessäsi avautuu Rotoruajärvi, pinta-alaltaan Pohjoissaaren toiseksi suurin järvi, 79,8 neliökilometriä. Yllättäen se on matala: keskisyvyys on vain 10 metriä. Järvi lepää suuren tulivuoren kraatterissa. Tulivuoren viimeinen suuri purkaus tapahtui noin 240 000 vuotta sitten, minkä jälkeen magmasäiliö romahti. Järveen laskee monta jokea ja puroa, joista osa, kuten Utuhina, tuo maan lämmön vuoksi järveä lämpimämpää vettä. Pohjoisrannan lähteistä taas virtaa kristallinkirkasta vettä, jonka lämpötila pysyy tasaisesti 10 asteessa. Ngongotahā-puro on kuuluisa taimenenkalastuksesta.
Government Gardens
Kuva: Muir & Moodie · Public domain · Wikimedia CommonsKävellään Rotoruajärven rantaan Government Gardensiin, julkiseen puistoon, jonka hallitus rakensi matkailijoiden houkuttimeksi. Maorit tunsivat paikan nimellä Paepaehakumanu, sillä se oli lintujen pyyntipaikka, ja alueella on käyty myös taisteluita. 1800-luvun lopulla maorit antoivat 50 eekkeriä maata Britannian kruunulle, ja alue tunnettiin Sanatorium Reserve -nimellä. Hallitus avasi tänne suuren kylpylätalon vuonna 1908, ja toinen rakennus, Blue Baths, avattiin vuonna 1933 kiistojen saattelemana. Puistossa on myös keilailunurmi, krokettikenttä ja soittolava.
Mokoia Island
Kuva: Original uploader was Grutness at en.wikipedia · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsKatso järvelle: siellä kohoaa Mokoian saari, asumaton ryoliittinen laavakupu, joka nousee 180 metriä järven pinnan yläpuolelle. Se syntyi, kun kaldera romahti ja magma tunkeutui halkeamista ylös. Rannoilla on kuumia lähteitä, joista muodostuu Hinemoan allas. Rikas vulkaaninen maa sai maorit viljelemään saarella kumaraa, ja Matuatongan kivipatsas suojeli satoa: tietäjät toivat siemenmukulat koskettamaan patsasta. Saari on paikallisten maoriheimojen omistama lintujensuojelualue, jossa elää harvinaisia lajeja, kuten pohjoissaarenkiivi ja uhanalainen satulaselkä.
Lomakuume
