Tervetuloa Stavangeriin, Rogalandin läänin pääkaupunkiin Länsi-Norjaan! Kaupunki sijaitsee Stavangerin niemimaalla Boknavuonon rannalla. Se on Norjan kolmanneksi suurimman kaupunkiseudun keskus. Kaupunkioikeudet Stavanger sai vuonna 1425, mutta perustamisvuotenaan se pitää vuotta 1125, jolloin kaupungin tuomiokirkko valmistui. Keskustassa on runsaasti suojeltuja 1700- ja 1800-lukujen puutaloja, minkä ansiosta se on säilyttänyt pikkukaupungin tunnelmansa. Toisaalta 1900-luvun lopulla öljyteollisuus kasvatti kaupunkia nopeasti, ja Stavangeria kutsutaankin Norjan öljypääkaupungiksi. Lähdetään kierrokselle, joka vie keskiaikaisesta tuomiokirkosta vanhan kaupungin kujille, öljymuseoon ja lopulta vuonon jyrkänteille.
Stavangerin tuomiokirkko
Kuva: Cbusram · CC BY 4.0 · Wikimedia CommonsEdessäsi on Stavangerin tuomiokirkko, Norjan vanhin tuomiokirkko. Perimätiedon mukaan piispa Reinald aloitti rakennustyöt noin vuonna 1100, ja kirkko valmistui noin vuonna 1125. Se pyhitettiin Pyhälle Swithunille, joka oli toiminut Winchesterin piispana. Vuonna 1272 kaupunkia runnellut tulipalo vaurioitti kirkkoa pahoin, ja jälleenrakennuksessa romaanista kirkkoa laajennettiin goottilaiseen tyyliin. Yllättävää on, että 1860-luvun restauroinnissa kiviseinät rapattiin ja kirkko menetti keskiaikaisen ilmeensä. Vasta vuosina 1939–1964 tehty suuri restaurointi palautti sen vanhan tyylin.
Preikestolen
Kuva: Clementp.fr · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsNyt suuntaamme Preikestolenille eli Saarnastuolille, 604 metriä korkealle kalliojyrkänteelle Lysevuonon yllä. Jyrkänteen huippu on lähes tasainen, kooltaan noin 25 kertaa 25 metriä, ja se on yksi Norjan suosituimmista luontonähtävyyksistä. Tavallisin polku huipulle on 3,8 kilometrin pituinen vaellus. Yllättävä yksityiskohta: kasvaneen suosion vuoksi polkua paransivat vuonna 2013 Nepalista tulleet sherpat. Jyrkänteeltä hyppäävät usein myös basehyppääjät.
Norwegian Petroleum Museum
Kuva: Zairon · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsSataman rannalla seisoo Norjan öljymuseo, joka avattiin 20. toukokuuta 1999. Katso rakennusta mereltä päin: se muistuttaa pientä öljynporauslauttaa, ja sen erikoinen arkkitehtuuri on tehnyt siitä Stavangerin sataman maamerkin. Kivestä, lasista ja betonista rakennetussa museossa on noin 5000 neliömetriä. Näyttelyt keskittyvät avomeren öljytoimintaan erityisesti Pohjanmerellä, ja ne kertovat teknisestä kehityksestä 1960-luvun puolivälin ensimmäisistä porauslautoista norjalaisiin teräs- ja betonilauttoihin sekä nykyaikaisiin tuotantoaluksiin ja merenalaisiin järjestelmiin.
Gamle Stavanger
Kuva: Jarvin · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsKävelemme nyt Vanhaan Stavangeriin, Vågenin sisäsataman länsipuolelle. Alue koostuu enimmäkseen entisöidyistä puutaloista, jotka on rakennettu 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. Yllättävää on, että alue oli vähällä kadota. Toisen maailmansodan jälkeisessä kaupunkisuunnitelmassa vanhat puutalot oli määrä purkaa ja korvata betonirakennuksilla. Ainoana vastusti kaupunginarkkitehti Einar Hedén, ja vuonna 1956 kaupunginvaltuusto päätti suojella osan vanhasta keskustasta. Suojeluun valittiin vähiten haluttu alue pienine rapistuneine taloineen, ja ajan mittaan se on muuttunut nuhjuisesta trendikkääksi.
Sverd i fjell
Hafrsfjordin rannalla kohoaa Sverd i fjell eli Miekat kalliossa. Kolme 10 metrin korkuista pronssimiekkaa on isketty pienen kukkulan kallioon vuonon vieressä. Ne muistuttavat Hafrsfjordin taistelusta vuonna 872, jolloin kuningas Harald Kaunotukka yhdisti Norjan yhden kruunun alle. Suurin miekka kuvaa voittajaa Haraldia ja kaksi pienempää voitettuja pikkukuninkaita. Yllättäen muistomerkki on myös rauhan symboli: miekat on upotettu kiinteään kallioon, jotta niitä ei voitaisi koskaan vetää irti.
Lysefjord
Kuva: Andreas Tille · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsKierroksen päätteeksi katsomme alas Lysevuonolle, joka sijaitsee noin 25 kilometriä Stavangerista itään. Vuono on 42 kilometriä pitkä. Sen nimi tarkoittaa valoisaa vuonoa, ja sen sanotaan juontuvan vuonon rinteiden vaaleasta graniitista. Vuonon tunnetuin kohde on juuri Preikestolen. Itäpäässä on syrjäinen Lysebotnin kylä, ja länsipäässä Forsandin ja Oanesin kylät. Yllättävää on, että Lysevuonon silta on vuonon ainoa ylityspaikka.