Tervetuloa Tunisiin, Tunisian pääkaupunkiin Välimeren rannalla! Kaupunki levittäytyy Tunisinlahden rannikkotasangolle ja sitä ympäröiville kukkuloille, ja sen ytimessä on maailmanperintökohteeksi nimetty medina. Merimuurin portista itään alkaa uusi kaupunki, jota halkoo leveä Avenue Habib Bourguiba, Tunisian Champs-Élysées'ksi kutsuttu bulevardi. Siirtomaa-ajan rakennukset luovat siellä selvän kontrastin vanhempiin ja pienempiin taloihin. Kauempana idässä meren rannalla ovat Karthago, La Marsa ja Sidi Bou Said. Lähdetään matkaan medinan kujilta muinaisen Karthagon raunioille.
Medina of Tunis
Kuva: IssamBarhoumi · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsAstumme nyt Tunisin medinaan, kaupungin vanhaan sydämeen. Se on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1979. Kujien varrelle mahtuu noin 700 muistomerkkiä: palatseja, moskeijoita, mausoleumeja, madrasoja ja suihkulähteitä monilta eri aikakausilta. Jokaisen kulman takaa voi siis paljastua uusi aarre, joten kulje rauhassa ja katsele ympärillesi.
Bardo National Museum
Kuva: Céline Rabaud · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsTervetuloa Bardon kansallismuseoon, joka on yksi Välimeren alueen tärkeimmistä museoista ja Afrikan toiseksi suurin Kairon Egyptiläisen museon jälkeen. Museo on toiminut vanhassa beyn palatsissa vuodesta 1888. Alun perin se kantoi nimeä Alaouin museo silloin hallinneen beyn mukaan, ja Bardon museoksi se nimettiin maan itsenäistyttyä. Täällä on yksi maailman suurimmista roomalaisten mosaiikkien kokoelmista, joka on koottu kaivauksista esimerkiksi Karthagosta, Douggasta ja Uticasta. Mosaiikit, kuten Vergilius-mosaiikki, ovat tärkeä lähde roomalaisen Afrikan arkielämän tutkimuksessa.
Karthago
Kuva: ELEL09 , montage · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsSeisomme nyt Karthagon raunioilla. Nimi tarkoittaa uutta kaupunkia, ja perimätiedon mukaan sen perustivat Tyroksesta tulleet foinikialaiset 800-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Kaupankäynnin ansiosta Karthagosta kasvoi läntisen Välimeren suurvalta, jolla oli laaja imperiumi siirtokuntineen. Roomalaiset kuitenkin löivät sen puunilaissodissa, ja kaupunki tuhottiin vuonna 146 ennen ajanlaskun alkua. Tarina ei päättynyt siihen: vuonna 122 ennen ajanlaskun alkua roomalaiset perustivat paikalle siirtokunnan, josta tuli yksi valtakunnan merkittävimmistä kaupungeista. Myöhemmin sitä hallitsivat vandaalit, Bysantti ja arabit.
Sidi Bou Said
Kuva: Mohamed Moslem Mosbah · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsEdessäsi on Sidi Bou Said, kaupunki jyrkällä kukkulalla meren ja majakan välissä Karthagon raunioiden pohjoispuolella. Se tunnetaan valkoisista taloistaan, joissa on siniset ovet ja ikkunaluukut. Aiemmin paikka tunnettiin nimellä Jabal el-Merar, mutta nykyisen nimensä se sai 1200-luvulla eläneen hurskaan miehen, Abu Said al-Bajin mukaan, joka rakensi tänne moskeijan ja hautamuistomerkin. Erään arabialaisen legendan mukaan hän oli itse asiassa Ranskan kuningas Ludvig Yhdeksäs Pyhä, joka olisi paennut tänne kahdeksannen ristiretken jälkeen ja kääntynyt islamiin. Tänne pääsee TGM-junalla Tunisista.
Al-Zaytuna Mosque
Kuva: T A · CC BY-SA 2.0 · Wikimedia CommonsMedinan keskellä on Zaytunan moskeija, jonka nimi tarkoittaa oliivin moskeijaa. Se on kaupungin vanhin moskeija, perustettu 600-luvun lopulla tai 700-luvun alussa. Nykyinen muoto on peräisin 800-luvun jälleenrakennuksesta ja myöhemmistä lisäyksistä. Katso pylväitä: monet niistä on tuotu antiikin Karthagosta ja käytetty uudelleen. Moskeijasta kehittyi korkeamman opetuksen paikka, nykyinen Ez-Zitounan yliopisto, josta tuli Tunisian tärkein oppilaitos noin 1200-luvulta lähtien. Täällä opettivat muun muassa malikiittioppinut Ibn Arafa ja kuuluisa runoilija Aboul-Qacem Echebbi. Muista, että olet pyhässä paikassa.
St Vincent de Paulin katedraali
Kuva: Bernard Gagnon · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsItsenäisyydenaukiolla, Habib Bourguiba -bulevardin ja Avenue de Francen risteyksessä Ranskan suurlähetystöä vastapäätä, kohoaa Saint Vincent de Paulin katedraali, Tunisin arkkihiippakunnan pääkirkko. Se on omistettu laupeudentyön suojeluspyhimykselle Vincent de Paulille. Bonnet-Labranchen suunnittelemassa kirkossa yhdistyvät omaperäisesti maurilainen, goottilainen ja bysanttilainen tyyli. Peruskivi muurattiin vuonna 1890, ja kirkko avattiin jouluna 1897 ilman kellotorneja, koska rahat loppuivat. Teräsbetoniset tornit valmistuivat vasta vuonna 1910. Edeltäjä, kadun alapäähän nopeasti rakennettu kirkko, rapistui pian huonon maaperän vuoksi. Kun katolilaisten määrä väheni Tunisian itsenäistyttyä, moni kirkkorakennus siirtyi valtiolle, mutta tämä katedraali jäi katolisen kirkon omistukseen.