Tervetuloa Belo Horizonteen, Minas Geraisin osavaltion pääkaupunkiin Kaakkois-Brasiliassa! Nimi tarkoittaa portugaliksi kaunista horisonttia. Kaupunki suunniteltiin 1800-luvun lopulla osavaltion uudeksi pääkaupungiksi ruutukaavaan Washingtonin ja La Platan tapaan, ja aluksi sen nimi oli Cidade de Minas. Nykyinen nimi otettiin käyttöön vuonna 1901. 1940-luvulla pormestari Juscelino Kubitschek palkkasi nuoren arkkitehdin Oscar Niemeyerin laajentamaan kaupunkia pohjoiseen, ja heidän ansiotaan on kaupungin tunnusomainen ilme puistoineen ja tekojärvineen. Lähdetään katsomaan modernismin helmiä, juhlallista aukiota, jättistadionia ja huikeaa taidepuistoa.
Pampulha Modern Ensemble
Kuva: Donatas Dabravolskas · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsEnsimmäisenä saavumme Pampulhan moderniin kokonaisuuteen, kaupunkihankkeeseen, joka on suunniteltu Pampulhan tekojärven ympärille. Siihen kuuluvat entinen kasino, jossa toimii nykyään Pampulhan taidemuseo, tanssipaviljonki Casa do Baile, entinen golf- ja jahtiklubi sekä Pyhän Franciscus Assisilaisen kirkko. Rakennukset suunnitteli Oscar Niemeyer yhdessä maisema-arkkitehti Roberto Burle Marxin, brasilialaisten modernistitaiteilijoiden ja rakennesuunnittelija Joaquim Cardozon kanssa. Heinäkuussa 2016 kokonaisuus nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi, sillä se on erinomainen esimerkki modernista arkkitehtuurista ja tärkeä brasilialaisen arkkitehtuurin identiteetin kehitykselle.
Church of Saint Francis of Assisi
Kuva: Jani Pereira · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsJärven rannalla on Pyhän Franciscus Assisilaisen kirkko, jota kutsutaan yleisesti Pampulhan kirkoksi. Oscar Niemeyer suunnitteli sen orgaanisen modernismin tyyliin, ja se on Brasilian ensimmäinen suojeltu moderni arkkitehtuurimonumentti. Kirkko koostuu neljästä aaltoilevasta betoniparaabelista, joiden ulkopintoja koristavat mosaiikit, ja sisällä on Candido Portinarin seinämaalaus. Yllättävää on, että kaarevat linjat järkyttivät kaupungin konservatiivista kulttuuria. Vaikka kirkko valmistui vuonna 1943, kirkolliset viranomaiset kielsivät jumalanpalvelukset 14 vuoden ajan, ja kirkko vihittiin vasta vuonna 1959.
Praça da Liberdade
Kuva: Portal da Copa/ME · CC BY 3.0 br · Wikimedia CommonsNyt olemme Praça da Liberdadella eli Vapauden aukiolla Savassin alueella. Aukio rakennettiin vuosina 1895–1897, kun Belo Horizontea rakennettiin Minas Geraisin uudeksi pääkaupungiksi. Se sijoitettiin tasoitetulle kukkulalle juhlalliseksi ympäristöksi Vapauden palatsille ja ensimmäisille osavaltion virastoille. Puutarhat, suihkulähteet, soittolava ja muistomerkit muodostivat uuden pääkaupungin hallintokeskuksen. Myöhemmin alkuperäisten eklektisten rakennusten rinnalle nousi art decoa, modernismia ja postmodernismia, joten aukiolla voi lukea arkkitehtuurin historiaa kuin kirjasta.
Estádio Governador Magalhães Pinto
Kuva: Governo Federal Brasileiro · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsSeuraavaksi saavumme Mineirãolle, jonka virallinen nimi on Estádio Governador Magalhães Pinto. Lempinimi tarkoittaa suurta mineiroa ja viittaa rakennelman kokoon. Jalkapallostadion otettiin käyttöön 5. syyskuuta 1965, ja se on Cruzeiro-seuran kotikenttä. Mineirão oli yksi vuoden 2013 Confederations Cupin ja vuoden 2014 jalkapallon MM-kisojen pelipaikoista, ja täällä pelattiin myös vuoden 2016 kesäolympialaisten jalkapallo-otteluita. Suomenkielisen lähteen mukaan se on Brasilian toiseksi suurin stadion Maracanãn jälkeen.
Inhotim
Kuva: Jmarciocruz · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsKierroksen päätteeksi teemme päiväretken noin 60 kilometrin päähän Brumadinhoon, missä sijaitsee Inhotim, yksi Latinalaisen Amerikan suurimmista ulkoilmataidekeskuksista. Entinen kaivosmagnaatti Bernardo Paz perusti sen vuonna 2004 henkilökohtaista taidekokoelmaansa varten, ja muutamaa vuotta myöhemmin se avattiin yleisölle. Yllättävää on, että Inhotim on myös luonnonkohde: suurin osa sen laajasta alueesta on Atlantin sademetsää, ja osa siitä on suojeltu yksityisenä luonnonperintöalueena. Näiden olosuhteiden ansiosta täällä on myös kasvitieteellinen puutarha.
Lomakuume
