Tervetuloa Kalkuttaan! Olemme Länsi-Bengalin osavaltion pääkaupungissa Hooghly-joen itärannalla, noin 80 kilometriä Bangladeshin rajalta. Kalkutta toimi pitkään brittiläisen siirtomaavallan pääkaupunkina, vuoteen 1912 asti. Kaupungin nimen uskotaan juontuvan bengalin sanasta kalikshetra, Kali-jumalattaren maa, ja paikallisten mukaan jumalatar suojelee niin kaupunkilaisia kuin vieraita. Täällä Äiti Teresa teki työtään köyhien parissa. Monet pitävät Kalkuttaa Intian kulttuuripääkaupunkina. Kalkutta on Itä-Intian tärkein talouden ja kaupan keskus. Kierroksellamme näemme marmorisen muistomerkin, kuuluisan sillan, pyhiä temppeleitä ja Aasian vanhimman museon.
Victoria Memorial Hall
Kuva: Subhrajyoti07 · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsEdessäsi hohtaa Victoria Memorial, muistomerkki Yhdistyneen kuningaskunnan kuningattarelle ja Intian keisarinnalle Viktorialle. Se rakennettiin vuosina 1906–1921, ja julkisivu on verhoiltu valkoisella marmorilla. Rakennuksen suunnitteli William Emerson, ja sen tyyli muistuttaa Agran Taj Mahalia. Yllättävä yksityiskohta: Emersonia pyydettiin alun perin suunnittelemaan muistomerkki italialaiseen renessanssityyliin, mutta hän vastusti pelkkien eurooppalaisten tyylien käyttöä ja lisäsi siihen mogulivaikutteita. Rakennuksessa toimii museo, ja sitä ympäröivät puutarhat.
Howrah Bridge
Kuva: Apoorva Karlekar · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsHooghly-joen yllä kaartuu Howrahin silta, teräksinen ulokepalkkisilta, joka otettiin käyttöön vuonna 1943. Alun perin sitä kutsuttiin Uudeksi Howrahin sillaksi, koska se korvasi samalla paikalla olleen ponttonisillan. Vuonna 1965 se nimettiin Rabindra Setuksi bengalilaisen runoilijan Rabindranath Tagoren mukaan, joka oli ensimmäinen intialainen ja aasialainen Nobel-palkittu. Silti kaikki kutsuvat sitä yhä Howrahin sillaksi. Yllättävää on, että päivittäin siltaa ylittää noin 100 000 ajoneuvoa ja ehkä yli 150 000 jalankulkijaa, mikä tekee siitä maailman vilkkaimman ulokepalkkisillan.
Dakshineswar Kali Temple
Kuva: Knath · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsHooghlyn itärannalla on Dakshineswarin Kali-temppeli, navaratna-tyylinen hindutemppeli. Sen pääjumaluus on Bhavatarini, Kalin muoto. Temppelin rakennutti vuonna 1855 Rani Rashmoni, maanomistaja ja Kalin palvoja. Temppeli liittyy 1800-luvun bengalilaisiin mystikkoihin Ramakrishnaan ja hänen vaimoonsa Sarada Deviin. Yhdeksänhuippuisen päätemppelin ympärillä on suuri piha, ja joen rantaa reunustaa kaksitoista Shivan pyhäkköä. Pihan luoteiskulmassa on Ramakrishnan huone, jonka puoliympyrän muotoinen kuisti avautuu joelle.
Indian Museum
Kuva: Vyacheslav Argenberg · CC BY 4.0 · Wikimedia CommonsKeski-Kalkutassa on Intian museo, entiseltä nimeltään Kalkutan keisarillinen museo. Bengalin Aasiaseura perusti sen vuonna 1814, ja ensimmäinen intendentti oli tanskalainen kasvitieteilijä Nathaniel Wallich. Museo on maailman yhdeksänneksi vanhin ja kokoelmiltaan Aasian vanhin ja suurin. Kuudessa osastossa ja kolmessakymmenessäviidessä galleriassa on muinaisesineitä, haarniskoja ja koruja, fossiileja, luurankoja, muumioita ja mogulimaalauksia. Erityisesti taiteen ja arkeologian kokoelmat ovat kansainvälisesti merkittäviä.
Belur Math
Kuva: K.vishnupranay · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsHooghly-joen länsirannalla on Belur Math, Ramakrishna Mathin ja Ramakrishna-lähetyksen päämaja. Sen perusti Swami Vivekananda, Ramakrishnan tärkein oppilas. Maa ostettiin 4. maaliskuuta 1897, ja 9. joulukuuta 1898 Vivekananda perusti Belur Mathin sijoittamalla tänne Ramakrishnan pyhäinjäännöksiä. Temppeli on Ramakrishna-liikkeen sydän. Yllättävää on sen arkkitehtuuri, jossa yhdistyvät hindulaiset, buddhalaiset ja kristilliset aiheet kaikkien uskontojen ykseyden symbolina.
Kalighat Temple
Kuva: Ku423winz1 · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsKierroksen lopuksi saavumme Kalighatin Kali-temppeliin, joka on omistettu Kali-jumalattarelle. Temppeli on yksi Intian 51 shakti-pithasta eli jumalatar Satin pyhästä paikasta. Puranoiden mukaan tänne putosivat Satin oikean jalan varpaat, kun Vishnu pirstoi hänen ruumiinsa rauhoittaakseen Shivan raivon. Temppeli on yksi Itä-Intian vanhimmista ja tärkeimmistä palvontapaikoista, ja sinne saapuu satojatuhansia palvojia vuosittain, etenkin Kali Pujan ja Durga Pujan aikaan.