Tervetuloa Lahoreen! Olemme Pakistanin Punjabin provinssin pääkaupungissa Ravijoen varrella, aivan Intian ja Pakistanin rajan tuntumassa. Lahorella on ollut tärkeä osa Punjabin kulttuurissa aina mogulivaltakunnan ajoista, ja se näkyy kaupungin monumentaalirakennuksissa. Mahtava mogulihallitsija Akbar piti Lahorea valtakuntansa pääkaupunkina vuosina 1584–1598, ja vuonna 1799 siitä tuli Ranjit Singhin johtaman sikhivaltion pääkaupunki. Lahoren linnoitus ja Shalimarin puutarha kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon. Lähdetään kierrokselle keisarillisten moskeijoiden, linnojen ja puutarhojen pariin.
Badshahi-moskeija
Kuva: Romero Maia · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsEdessäsi avautuu Badshahi-moskeija, jonka nimi tarkoittaa keisarillista moskeijaa. Sen rakennutti mogulihallitsija Aurangzeb vuosina 1671–1673 Lahoren linnoituksen länsipuolelle, muuratun vanhankaupungin laitamille. Katso ulkoseiniä: ne on koristeltu veistetyllä punaisella hiekkakivellä ja marmorilla. Moskeija on yhä suurmogulien aikakauden suurin moskeija ja yksi Lahoren tunnetuimmista maamerkeistä. Yllättävää kyllä, mogulivallan kaaduttua tätä pyhää paikkaa käytettiin pitkään varuskuntana, ensin sikhivaltion ja sitten Britannian imperiumin aikana.
Lahoren linnoitus
Kuva: Rohaan Bhatti · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsSeuraavaksi astumme Lahoren linnoitukseen, joka muodostaa suuren osan vanhasta kaupungista. Kukaan ei tiedä, kuka sen alun perin rakensi, mutta arkeologisten löytöjen perusteella linnoitus on ollut olemassa jo kauan ennen vuotta 1025. Nykyisen muotonsa se sai pääosin suurmogulien aikana: Akbar rakensi sen pääosat vanhemman linnoituksen päälle, ja Taj Mahalin rakennuttajana tunnettu Shah Jahan teetti tänne upeita marmorirakenteita ja mosaiikkeja. Linnoitus on noin 350 metriä pitkä ja 300 metriä leveä, ja se on ollut maailmanperintökohde vuodesta 1981.
Shalamarin puutarha
Kuva: Muhammad Ashar · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsTervetuloa Shalimarin puutarhaan, jota kutsutaan myös Shalamarin puutarhaksi. Mogulikeisari Shah Jahan aloitti sen rakentamisen vuonna 1641, ja puutarha valmistui jo seuraavana vuonna. Se on rakennettu charbagh-tyyliin, ja sen pituus on 658 metriä ja leveys 258 metriä. Kuuntele veden solinaa: alueella on peräti 410 suihkulähdettä. Unesco liitti puutarhan maailmanperintöluetteloon vuonna 1981 yhdessä Lahoren linnoituksen kanssa, koska se edustaa mogulien puutarhataidetta sen kukoistuksen huipulla.
Wazir Khan Mosque
Kuva: Moiz Ismaili · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsMuuratun kaupungin kapeilla kujilla, kuninkaallisen tien varrella, seisoo Wazir Khanin moskeija. Sen rakennutti Lahoren silloinen kuvernööri Wazir Khan keisari Shah Jahanin hallituskaudella, ja työ kesti vuodesta 1634 vuoteen 1641. Moskeijaa pidetään mogulikauden koristeellisimpana moskeijana. Katso ympärillesi: hienot kaakelikuviot tunnetaan nimellä kashi-kari, ja sisäseinät ovat lähes kokonaan taidokkaiden freskojen peitossa. Moskeija oli osa laajempaa rakennuskokonaisuutta, johon kuului myös läheinen Wazir Khanin kylpylä.
Minar-e-Pakistan
Kuva: King Eliot · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsEdessäsi kohoaa Minar-e-Pakistan, 62 metriä korkea marmorinen muistomerkki. Se on rakennettu paikalle, jossa Pakistanin itsenäisyyttä vaadittiin ensimmäistä kertaa virallisesti, ja vain seitsemän vuotta myöhemmin Pakistan oli itsenäinen. Muistomerkin on suunnitellut arkkitehti Nasreddin Murat-Khan. Sen ympärillä levittäytyy Iqbal-puisto, joka tunnettiin aiemmin nimellä Minto-puisto. Puistossa voit kävellä tekojärven rannalla ja useiden marmoristen suihkulähteiden lomassa.
Tomb of Jahangir
Kuva: Tahsin Shah · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsYlitämme Ravijoen ja saavumme Shahdara Baghiin, jossa lepää mogulikeisari Jahangir. Hänen mausoleuminsa on vuodelta 1637, ja se sijaitsee keisarin omassa huvipuutarhassa, joka oli perustettu jo vuonna 1557. Haudan sisätilat on koristeltu runsailla freskoilla ja marmorilla, ja ulkoseinien kivimosaiikit ovat pietra dura -tekniikkaa. Aivan vieressä ovat Asif Khanin hauta ja Akbari Sarai, ja hieman lounaampana lepää Jahangirin puoliso Nur Jahan. Kokonaisuus on Unescon maailmanperintöehdokkaiden listalla.