Tervetuloa Dresdeniin, Saksin osavaltion pääkaupunkiin Elbejoen laaksoon! Kaupungin yläsorbinkielinen nimi on Drježdźany. Dresden on Elben varren toiseksi suurin kaupunki Hampurin jälkeen ja tärkeä kulttuurin, politiikan ja talouden keskus. Kaupunki oli vuosisatojen ajan Saksin vaaliruhtinaiden ja kuninkaiden asuinpaikka, ja sen barokkirakennukset ovat tunnettuja kaikkialla. Kaupunkiseudulla asuu noin 790 000 ihmistä. Toisen maailmansodan pommitukset tuhosivat paljon, mutta moni maamerkki on rakennettu uudelleen. Lähdetään kierrokselle, jolla näet jälleenrakennetun kirkon, barokkipalatsin, oopperan ja maailman suurimman posliiniteoksen.
Frauenkirche
Kuva: Netopyr · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsEdessäsi kohoaa Frauenkirche, Neitsyt Marialle vihitty luterilainen kirkko, jonka arkkitehti George Bähr suunnitteli ja joka rakennettiin vuosina 1726–1743. Toisen maailmansodan pommituksissa kirkko tuhoutui lähes täysin, mutta yllättäen se romahti vasta varsinaisten pommitusten jälkeen. Itä-Saksan aikana rauniot jätettiin koskematta muistuttamaan sodan tuhoista. Saksan yhdistyttyä dresdeniläiset aloittivat maailmanlaajuisen keräyksen, peruskivi valettiin vuonna 1994, ja 30. lokakuuta 2005 kirkko vihittiin jälleen käyttöön. Jälleenrakennus maksoi 182,6 miljoonaa euroa.
Zwinger
Kuva: Stephan Czuratis ( Jazz-face ) · CC BY-SA 2.5 · Wikimedia CommonsSeuraavaksi astumme Zwingeriin, jota pidetään yhtenä barokkiarkkitehtuurin huomattavimmista esimerkeistä. Puolan kuningas ja Saksin vaaliruhtinas August Toinen rakennutti sen vuosina 1709–1719 alun perin turnajaisten ja kuninkaallisten juhlien pitopaikaksi. Puutarhat ja rakennukset suunnitteli Matthäus Daniel Pöppelmann, ja patsaat teki Balthasar Permoser. Nykyään Zwingerissä on yli 700 vanhojen mestareiden maalausta, joukossa Rafaelin, Tizianin, Rembrandtin ja Vermeerin töitä. Lisäksi siellä on yli 20 000 kiinalaista, japanilaista ja Meissenin posliiniesinettä sekä vanhoja tieteellisiä mittalaitteita.
Semperoper
Kuva: Avda · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsTeatteriaukion laidalla Elben rannalla on Semperoper, Saksin valtionoopperan oopperatalo ja Dresdenin valtionkapellin konserttisali. Rakennus on nimetty suunnittelijansa, arkkitehti Gottfried Semperin mukaan. Ensimmäinen talo valmistui vuonna 1841, mutta vuonna 1869 se tuhoutui tulipalossa. Uusi rakennus valmistui vuonna 1878, ja osin sen suunnitteli jälleen Semper. Oopperatalolla on pitkä kantaesitysten historia, ja täällä on nähty ensi kertaa merkittäviä Richard Wagnerin ja Richard Straussin teoksia.
Dresdenin linna
Kuva: User:Kolossos · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsDresdenin linna on yksi kaupungin vanhimmista rakennuksista. Lähes 400 vuoden ajan se oli Saksin vaaliruhtinaiden ja kuninkaiden asuinpaikka, ja sieltä hallitsivat myös Puolan kuninkaat vuosina 1697–1763. Linnassa näkyvät monet tyylisuunnat, ja sitä pidetään rakennushistoriallisesti hyvin tärkeänä. Nykyään linna on museokokonaisuus. Sen kuuluisimpia aarteita ovat Historiallinen ja Uusi Vihreä holvi, minkä lisäksi siellä on rahakammio, grafiikan kokoelma sekä asehuone turkkilaisine kammioineen.
Brühlsche Terrasse
Kuva: Nikater · Public domain · Wikimedia CommonsNouse nyt Brühlin terassille, jota kutsutaan lempinimellä Euroopan parveke. Terassi kulkee korkealla Elben rantatörmän yllä vanhankaupungin ja joen välissä, ja sen varrella ovat esimerkiksi taidemuseo Albertinum ja Dresdenin taideakatemia. Nimi viittaa kreivi Heinrich von Brühliin, joka rakennutti tänne palatsin vuonna 1737. Kymmenen vuotta myöhemmin vaaliruhtinas lahjoitti koko alueen kreiville. Helmikuun 1945 pommituksissa terassi tuhoutui täysin, ja se rakennettiin myöhemmin uudelleen.
Fürstenzug
Kuva: CEphoto, Uwe Aranas · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsLinnan tallipihan ulkoseinällä kulkee Fürstenzug eli ruhtinaiden kulkue, valtava seinämaalaus Saksin hallitsijoista ratsain. Se kuvaa Wettinin suvun 35 rajakreiviä, vaaliruhtinasta, herttuaa ja kuningasta vuosilta 1127–1904. Taiteilija Wilhelm Walther maalasi sen vuosina 1871–1876 suvun 800-vuotisjuhlan kunniaksi, mutta maalaus haalistui nopeasti. Siksi se siirrettiin vuosina 1904–1907 noin 23 000 Meissenin posliinilaatalle. Teos on 102 metriä pitkä, ja sitä pidetään maailman suurimpana posliinitaideteoksena.
Lomakuume