Tervetuloa Kölniin, Reinin rannalle Saksan länsiosaan! Köln on Saksan suurkaupungeista vanhin: roomalaiset perustivat sen jo vuonna 38 ennen ajanlaskun alkua, ja kaupunki nimettiin keisarinna Agrippinan mukaan. Nykyään täällä asuu noin 1,1 miljoonaa ihmistä, ja Kölniä pidetään Reinin alueen taloudellisena, kulttuurisena ja historiallisena pääkaupunkina. Kaupungin kuuluisin maamerkki on goottilainen tuomiokirkko, jonka rakentaminen kesti noin 600 vuotta ja jonka kaksoistornit nousevat 157 metriin. Myös Kölnin yliopisto kuuluu Euroopan vanhimpiin. Lähdetään kierrokselle katedraalin, roomalaisten jäänteiden, taiteen ja jopa suklaan pariin.
Kölnin tuomiokirkko
Kuva: Raimond Spekking · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsEdessäsi kohoaa Kölnin tuomiokirkko, kaupungin tunnetuin nähtävyys ja Saksan vierailluin maamerkki, jossa käy keskimäärin 6 miljoonaa ihmistä vuodessa. Rakentaminen alkoi vuonna 1248, pysähtyi 1500-luvulla ja jatkui vasta 1800-luvulla, kunnes kirkko valmistui alkuperäisen keskiaikaisen suunnitelman mukaan vuonna 1880. Silloin se oli maailman korkein rakennus. Kaksoistornit nousevat 157 metriin, ja julkisivu on maailman kirkoista suurin. Keskiajan rakentajat suunnittelivat mahtavan kirkon Kolmen kuninkaan pyhäinjäännösarkulle. Vuodesta 1996 katedraali on ollut Unescon maailmanperintökohde.
Hohenzollern Bridge
Kuva: Raimond Spekking · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsReinin yli kaartuu Hohenzollernin silta, Saksan vilkkain rautatiesilta. Sen yli kulkee päivittäin yli 1 200 junaa Kölnin päärautatieaseman ja joen toisen rannan Deutzin välillä. Silta rakennettiin vuosina 1907–1911 vanhan Tuomiokirkkosillan tilalle, koska se ei enää jaksanut kasvavaa junaliikennettä. Nimensä se sai Hohenzollernin suvulta, Preussin hallitsijoilta ja Saksan keisareilta. Alun perin sillalla kulki myös autoja, mutta vuonna 1945 tuhoutuneen sillan jälleenrakennuksen jälkeen sen ylittävät vain junat ja jalankulkijat.
Great St. Martin Church
Kuva: Hpschaefer www.reserv-art.de · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsVanhankaupungin kattojen yllä näkyy Groß Sankt Martinin kirkon mahtava keskustorni, yksi Kölnin maamerkeistä. Tämän romaanisen katolisen kirkon perustukset ovat noin vuodelta 960, ja ne lepäävät roomalaisen kappelin jäänteiden päällä. Yllättävää on, että paikka oli tuolloin saari keskellä Reiniä. Myöhemmin kirkosta tuli benediktiiniluostari. Nykyiset rakennukset pystytettiin vuosina 1150–1250, ja itäpää muodostaa apilanlehden muodon, kun kolme apsista ympäröi risteystä. Toisessa maailmansodassa kirkko vaurioitui pahoin, ja sen korjaus valmistui vuonna 1985.
Romano-Germanic Museum
Kuva: Raimond Spekking · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsRoomalais-germaaninen museo kertoo Kölnin roomalaisesta menneisyydestä, sillä nykyinen kaupunki on rakennettu Colonia Claudia Ara Agrippinensiumin päälle. Museo on itsessäänkin arkeologinen kohde: se suojaa roomalaisen kaupunkihuvilan paikkaa, ja kellarissa on yhä alkuperäisellä paikallaan suuri Dionysos-mosaiikki. Aivan ulkopuolella kulkee roomalainen tie. Kokoelmissa on laajasti roomalaista lasia hautauksista. Museon edessä on esillä Kölnin entinen pohjoinen kaupunginportti, jossa näkyy kirjoitus CCAA.
Museum Ludwig
Kuva: Thomas Robbin · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsTuomiokirkon lähellä on Museum Ludwig, modernin taiteen museo, jossa on yksi Euroopan suurimmista Picasso-kokoelmista sekä paljon Andy Warholin ja Roy Lichtensteinin töitä. Museo syntyi vuonna 1976, kun suklaamagnaatti Peter Ludwig lahjoitti 350 modernia taideteosta ja kaupunki lupasi rakentaa niille oman museon. Nykyinen rakennus avattiin vuonna 1986. Yllättävä yksityiskohta löytyy jalkojesi alta: samassa rakennuksessa toimii Kölnin filharmonia, ja sen konserttisalin päällä on Heinrich Böllin aukio. Konserttien aikana aukiolla ei saa kulkea.
Schokoladenmuseum Köln
Kuva: Johannes Fasolt · Public domain · Wikimedia CommonsReinin rannalla Rheinauhafenin niemellä on suklaamuseo, jonka kölniläinen suklaatehtailija Hans Imhoff avasi 31. lokakuuta 1993. Näyttely kulkee suklaan koko historian läpi olmeekeista, mayoista ja atsteekeista nykypäivän tuotteisiin ja valmistusmenetelmiin. Museossa käy 650 000 kävijää vuodessa, ja se kuuluu Saksan kymmenen suosituimman museon joukkoon. Yllättävää kyllä, museo ei saa lainkaan tukia vaan rahoittaa itse itsensä. Idea syntyi, kun Imhoff huomasi omistamansa Stollwerckin tehtaan muutossa, kuinka paljon historiallisia esineitä yhtiöllä oli.