Tervetuloa Diyarbakıriin! Olemme Kaakkois-Anatoliassa korkealla tasangolla Tigris-joen rannalla. Kurdiksi kaupunki tunnetaan nimellä Amed. Diyarbakır on Turkin suurin kaupunki, jossa kurdit ovat enemmistönä, ja sitä pidetään yhtenä maailman vanhimmista yhtäjaksoisesti asutuista kaupungeista. Sen historia tärkeänä rajakaupunkina ja Anatolian, Persian ja Irakin välisten vuoristosolien vartijana ulottuu vuosituhansien taakse. Kaupungin mahtavat muurit ja Hevselin puutarhat ovat Unescon maailmanperintökohde. Lähdetään kierrokselle muureille, Anatolian vanhimpaan moskeijaan, Tigriksen rannalle ja vanhan kaupungin kujille.
Fortifications of Diyarbakır
Kuva: Brian Dell · Public domain · Wikimedia CommonsEdessäsi kohoavat Diyarbakırin muurit, jotka ympäröivät historiallista Surin kaupunginosaa. Ne koostuvat sisälinnoituksesta eli sitadellista ja ulommasta kaupunginmuurien kehästä. Kaupungin pääportit ovat Vuoriportti, Urfan portti, Mardinin portti ja Uusi portti. Muurit ovat peräisin roomalaisesta Amidan kaupungista, ja nykyisen muotonsa ne saivat 300-luvun puolivälissä keisari Constantius Toisen aikana. Ne ovat Kiinan muurin jälkeen maailman leveimmät ja pisimmät yhtenäiset puolustusmuurit. Vuonna 2015 Unesco nimesi muurit yhdessä Hevselin puutarhojen kanssa maailmanperintökohteeksi.
Great Mosque of Diyarbakır
Kuva: R Prazeres · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsAstumme Diyarbakırin suurmoskeijaan, joka on Anatolian vanhin moskeija ja ehkä koko Turkin vanhin. Moskeija perustettiin tälle paikalle 600-luvulla sen jälkeen, kun muslimit valloittivat kaupungin vuonna 639. Nykyisen rakennuksen rakennutti 1000-luvun lopulla seldžukkisulttaani Malik-Shah Ensimmäinen vanhemman moskeijan päälle. Sen suunnitteluun vaikutti Damaskoksen suurmoskeija. Moskeijaan mahtuu jopa 5 000 rukoilijaa. Arkeologisten tutkimusten mukaan se seisoo osittain kaupungin entisen roomalaisen forumin päällä, ja perimätiedon mukaan paikalla oli aiemmin Pyhälle Tuomakselle omistettu kirkko.
Hevsel Gardens
Kuva: Bjørn Christian Tørrissen · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsLinnoituksen ja Tigris-joen välissä levittäytyvät Hevselin puutarhat, 700 hehtaaria viljeltyä, hedelmällistä maata. Jyrkän rinteen lähteiden kastelemat puutarhat olivat elintärkeitä linnoitetun kaupungin ruoka- ja vesihuollolle. Ne mainitaan ensimmäisen kerran aramealaisissa kronikoissa 800-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Kun Assyrian kuningas Assurnasirpal Toinen piiritti ja valloitti kaupungin, puutarhat tuhottiin rangaistukseksi. Vuonna 2015 puutarhoista tuli yhdessä Diyarbakırin linnoituksen muurien kanssa Unescon maailmanperintökohde.
Dicle Bridge
Kuva: Hedda Gabler · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsKaupungin eteläpuolella, kolmen kilometrin päässä Mardinin portilta, Tigriksen ylittää Diclen silta. Se valmistui vuonna 1065 marwanidien kurdidynastian aikana. Sillassa on kymmenen kaarta, ja siksi sitä kutsutaan paikallisesti Kymmenen silmän sillaksi. Rakentajan nimi, arkkitehti Yusuf, on kirjattu kaksiriviseen kufilaiseen kirjoitukseen sillan eteläsivulla. Mustista vulkaanisista kivistä rakennettu silta on 178 metriä pitkä ja noin 5,6 metriä leveä. Sen pisin kaari on 14,7 metriä.
St. Giragos Armenian Church
Kuva: Rob at Armenian Wikipedia · GFDL · Wikimedia CommonsVanhassa kaupungissa seisoo Pyhän Giragosin kirkko, historiallinen armenialainen apostolinen kirkko, joka on Lähi-idän suurin armenialainen kirkko. Sen olemassaolo voidaan jäljittää vuosiin 1515–1518. Kirkkoa korjattiin ja laajennettiin 1600- ja 1700-luvuilla, kunnes tuhoisa tulipalo tuhosi sen vuonna 1880. Nykyiseen muotoonsa se rakennettiin uudelleen vuonna 1883. Vuonna 1913 salama iski kellotorniin, ja uudelleen rakennettuna siitä tuli kaupungin korkein rakennelma, korkeampi kuin yksikään moskeijan minareetti, mikä herätti kiistaa.
Hasan Pasha Han
Kuva: Dosseman · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsSuurmoskeijaa vastapäätä on Hasan Paşan han, entinen karavaaniseraji. Sen rakennutti vuosina 1573–1575 Hasan Paşa, osmanien suurvisiirin Sokollu Mehmet Paşan vanhin poika. Rakennus oli todennäköisesti tarkoitettu ensisijaisesti kaupoille ja tavaroiden varastointiin, mutta se toimi myös majatalona yöpyville matkalaisille, ja siellä voitiin pitää hevosia. Vuonna 1613 täällä yöpynyt puolalainen matkailija Simeon väitti, että rakennukseen mahtui noin 500 hevosta. Se on yksi Itä-Turkin parhaiten säilyneistä osmanien karavaaniserajeista, ja nykyään siinä on kahviloita ja kauppoja.
Lomakuume
