Tervetuloa Espooseen! Olemme Uudellamaalla Suomenlahden rannalla, Helsingin ja Vantaan länsipuolisena naapurina. Espoo on Suomen toiseksi suurin kunta: vuoden 1991 alussa sen väkiluku ohitti Tampereen, ja nykyään täällä asuu yli 300 000 ihmistä. Kaupunki tunnetaan teknologiayhtiöistään, kuten Nokiasta ja Angry Birdsin kehittäneestä Roviosta, mutta myös Otaniemen kampuksesta, jossa toimii kuusi Aalto-yliopiston korkeakoulua. Espoossa ei ole yhtä keskustaa, vaan kaupunkikeskuksia on viisi. Kierroksemme vie erämaasta puutarhakaupunkiin, keskiaikaiseen kirkkoon ja taiteilijan linnamaiseen ateljeehen.
Nuuksio National Park
Kuva: en:user:Jah g · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsAloitetaan metsästä. Nuuksion kansallispuisto levittäytyy Espoon, Vihdin ja Kirkkonummen alueelle, ja sen pinta-ala on 56 neliökilometriä. Puisto perustettiin vuonna 1994. Näin laaja luontoalue aivan pääkaupungin kupeessa on eurooppalaisittain harvinaisuus. Alue säästyi asutukselta, koska vaikeakulkuiset suot ja kalliot eivät kelvanneet pelloiksi. Partiolaiset ovat pitäneet täällä kesäleirejään vuosikymmeniä, ja osin heidän aloitteestaan alue suojeltiin, kun pääkaupunkiseudun rakennusmaan tarve kasvoi rajusti. Puiston tunnuseläin on liito-orava, ja sen asuttamia metsiköitä on Nuuksiosta löydetty lähes 200.
Espoo Museum of Modern Art
Kuva: Markus Säynevirta · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsTapiolassa edessäsi on EMMA, Espoon modernin taiteen museo, joka keskittyy modernismiin, nykytaiteeseen ja designiin. Pinta-alaltaan se on Suomen suurin taidemuseo. Museo toimii WeeGee-talossa, Aarno Ruusuvuoren suunnittelemassa betonibrutalistisessa rakennuksessa, joka valmistui 1960-luvulla alun perin Weilin+Göösin kirjapainotaloksi. Kokoelmiin kuuluvat muun muassa Saastamoisen säätiön taidekokoelma sekä Tapio Wirkkalan ja Rut Brykin säätiön kokoelma. Ennen sisäänmenoa kannattaa kiertää talon edustan veistospuisto, jossa on esillä teoksia Emman kokoelmista, esimerkiksi Matti Peltokankaan Kulku ja Eero Hiirosen Pro Aqua.
Tapiola
Kuva: J-P Kärnä · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsKävelemme nyt Tapiolan halki. Tämä Espoon kaakkoisosan kaupunginosa rakennettiin pääosin 1950- ja 1960-luvuilla puutarhakaupungiksi, jossa kaupunkiasuminen ja luonto kulkevat käsi kädessä. Museoviraston mukaan Tapiola on suurin ja arvokkain esimerkki Suomen 1960-luvun rakentamisen ihanteista, ja sen arkkitehtuuri ja maisemointi ovat houkutelleet matkailijoita alusta asti. Täällä ovat Espoon kulttuurikeskus, Espoon kaupunginmuseo, kaupunginteatteri ja EMMA. Yllättävä yksityiskohta on nimi: se on johdettu Tapiosta, suomalaisen mytologian ja erityisesti Kalevalan metsänjumalasta.
Espoo Cathedral
Kuva: Tomisti · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsEspoonjoen rannalla, Espoon keskuksen Kirkonmäellä, seisoo Espoon tuomiokirkko. Keskiaikainen harmaakivikirkko kuuluu Espoon rakennushistorian ja maiseman tärkeimpiin kohteisiin, ja katoliseen aikaan se oli pyhitetty apostoli Matteukselle. Yllättävää on, että vanhasta iästään huolimatta se on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tuomiokirkoista nuorin: tuomiokirkoksi siitä tuli 1. tammikuuta 2004, kun Espoon hiippakunta perustettiin. Kirkko on kahden seurakunnan, suomenkielisen tuomiokirkkoseurakunnan ja ruotsinkielisen Esbo svenska församlingin, kotikirkko.
Gallen-Kallela Museum
Kuva: Paasikivi · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsLaajalahden pohjoisrannalla, Tarvaspäässä, kohoaa Akseli Gallen-Kallelan itse suunnittelema ateljee, jonka hän rakennutti vuosina 1911–1913 työ- ja näyttelytilakseen. Rakennuksessa yhdistyy kolme maailmaa: ateljeetila edustaa suomalaista kansallisromantiikkaa, torni keskieurooppalaista linna-arkkitehtuuria ja loggia italialaista renessanssia. Taiteilija aikoi maalata valkoiset seinät täyteen seinämaalauksia, mutta ei koskaan toteuttanut suunnitelmaansa. Museona Tarvaspää avattiin vuonna 1961. Pihapiirissä on 1850-luvulla rakennettu puuhuvila, Villa Linudd, joka oli aikoinaan Gallen-Kallelan koti ja toimii nykyään kahvilana.
Otaniemi Chapel
Kuva: Jisis · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsOtaniemen kampuksella on pieni mutta arkkitehtuuriltaan merkittävä Otaniemen kappeli. Se valmistui vuosina 1956–1957 Heikki ja Kaija Sirenin suunnitelmasta, joka oli vuoden 1953 arkkitehtuurikilpailussa saanut lunastuksen. Rakennusmateriaaleina ovat puu ja punatiili, ja korkeasta lasisesta eteläseinästä tulvii valo punatiilellä vuorattuun, puukattoiseen saliin. Kappelisalissa on 150 istumapaikkaa. Yllättävä vaihe sen historiassa on tuhopoltto vuonna 1976, jonka jälkeen kappeli rakennettiin vuonna 1978 lähes täysin alkuperäiseen asuunsa. Kappeli kuuluu osana Otaniemen kampusta valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.
Lomakuume
