Tervetuloa Lieksaan, Pielisen rannalle Pohjois-Karjalaan! Lieksa on koko Fennoskandian alueella kauimpana merestä sijaitseva kaupunki, ja sen laajasta pinta-alasta noin kuudesosa on vesistöjä. Nykyinen kaupunki syntyi vuonna 1973, kun Lieksan kauppala ja Pielisjärven kunta yhdistyivät. Nimi on saamelaisperäinen, ja vastaava pohjoissaamen sana leakša tarkoittaa soista laaksoa. Lieksa on erämaiden ja vesien kaupunki: täältä on lyhyt matka Kolin kansallismaisemaan, Ruunaan koskille ja Patvinsuon soille. Lähdetään matkaan vaaran laelta järvelle ja koskien kautta suolle.
Koli
Kuva: kallerna · CC BY-SA 4.0 · Wikimedia CommonsEdessäsi kohoaa Koli, Pohjois-Karjalan korkein vaara Pielisen rannalla. Sen korkein huippu Ukko-Koli nousee 347 metriä merenpinnan ja noin 253 metriä Pielisen pinnan yläpuolelle, ja se on koko Etelä-Suomen korkein kohta. Muut huiput ovat Akka-Koli ja jyrkkäseinäinen Paha-Koli. Vaara on enimmäkseen valkoista kvartsiittia, ja laella on laajoja paljaita kalliopintoja. Kolin vaarat ovat muinaisen Karelidien vuoriston jäänteitä. Maisema on innoittanut monia taiteilijoita, muun muassa Jean Sibeliusta. Yllättävä yksityiskohta: maankohoamisen vuoksi Koli nousee lähes sentin kahdessa vuodessa, mutta se ei näytä korkeammalta, koska ympäröivä maasto nousee samaa tahtia.
Koli National Park
Kuva: Lobke Thijssen · CC BY-SA 2.5 · Wikimedia CommonsKolin kansallispuisto on yksi Itä-Suomen tunnetuimmista luontokohteista ja Suomen tunnetuimpia kansallismaisemia. Se perustettiin lailla 10. huhtikuuta 1991, ja puiston 30 neliökilometriä metsäisiä vaaroja levittäytyy Pielisen länsirannalle Joensuun, Lieksan ja Kontiolahden alueelle. Puisto vaalii myös vanhaa maatalousperinnettä. Paikka oli aikoinaan pakanallinen uhripaikka, ja myöhemmin siellä viljeltiin kaskeamalla. Nykyään niityillä niitetään heinää joka vuosi, ja laitumilla käyvät suomalaisten alkuperäisrotujen lehmät ja lampaat. Talvella alueella hiihdetään, kesällä täällä ihaillaan maisemia.
Pielinen
Kuva: Plenz · CC BY-SA 2.5 · Wikimedia CommonsKolin juurella aukeaa Pielinen, Suomen neljänneksi suurin järvi ja Pielisen reitin keskusjärvi Vuoksen vesistössä. Järvi on enimmillään 120 kilometriä pitkä, ja rantaviivaa sillä on noin 1 700 kilometriä. Sen valuma-alue jakautuu tasan Itä-Suomen ja Venäjän kesken. Järven vesi on tummaa, koska valuma-alueen soista tulee humusta. Nimen alkuperä on kiinnostava: Pielinen on saanut nimensä Pielniemestä, ja sana pieli, joka tarkoittaa esimerkiksi oven reunapuuta, on tässä merkinnyt kuvaannollisesti reunaa. Järven synty liittyy jääkauden jälkeiseen maankohoamiseen.
Ruunaanjärvi
Kuva: Silver · CC BY 3.0 · Wikimedia CommonsLähellä itärajaa on Ruunaanjärvi, jolta on rajavyöhykkeelle vain kilometri ja rajalle 3,5 kilometriä. Järvi kuuluu Ruunaan retkeilyalueeseen, joka on kuuluisa koskimelonnasta. Järvi on 13,3 kilometriä pitkä ja 1,9 kilometriä leveä, ja siinä on 25 saarta, joista suurin on Suusaari. Keskisyvyys on vain 4,1 metriä, mutta syvimmillään järvi on 22,5 metriä. Ruunaanjärvi on osa Lieksanjokea, joka levenee järviksi matkallaan Pieliseen.
Patvinsuo National Park
Kuva: ThePeter · Public domain · Wikimedia CommonsLieksan ja Ilomantsin rajoilla, Koitereen pohjoispuolella, on Patvinsuon kansallispuisto, joka perustettiin vuonna 1982. Sen pinta-ala on 105 neliökilometriä, ja se on eteläisen Suomen laajin kansallispuisto sekä merkittävä suoluonnon suojelu- ja tutkimusalue. Merkittyjä polkuja on 80 kilometriä. Puisto on eteläisten ja pohjoisten suo- ja metsätyyppien vaihettumisvyöhykkeellä, ja puiston keskiosassa virtaa Nälmänjoki. Opastuskeskus on Suomunjärven rannalla. Suomunjärvi on karu ja puhdasvetinen, ja yllättävää kyllä sillä on hiekkarantoja peräti 24 kilometriä.
Lieksanjoki
Kuva: Saruwine · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsKierros päättyy Lieksanjoelle, joka saa vetensä suurelta osin Venäjän Karjalan tasavallasta. Joki alkaa Lieksajärvestä Venäjällä ja laskee Pieliseen Lieksan keskustaajamassa. Suomen puolella joella on pituutta 80 kilometriä, ja matkalla se levenee Säyneisen, Ruunaanjärven ja Polvijärven järviksi. Ruunaan retkeilyalueella joessa on runsaasti koskia, ja joki on suosittu melontareitti. Alajuoksulla on Pankakosken voimalaitos. Joki on osa Vuoksen vesistöä, joka puolestaan kuuluu Venäjän Nevan vesistöalueeseen.
Lomakuume
