Tervetuloa Loviisaan! Olemme Uudenmaan etelärannikolla kaksikielisessä kaupungissa, jonka ruotsinkielinen nimi on Lovisa ja joka tunnettiin vuoteen 1752 nimellä Degerby. Kaupunki perustettiin vuonna 1745 Kuninkaantien varteen, ja se sai nimensä kuningatar Loviisa Ulriikalta. Linnoituskaupungin tehtävä oli vartioida Ruotsin ja Venäjän välistä uutta rajaa. Nykyään Loviisa tunnetaan erityisesti uusgoottilaisesta kaupunkiarkkitehtuuristaan. Naapureina ovat Porvoo, Pyhtää, Lapinjärvi, Myrskylä ja Kouvola. Vuonna 2010 Loviisaan yhdistettiin Pernaja, Liljendal ja Ruotsinpyhtää. Lähdetään kierrokselle linnoitusten, saariston perinteen ja vanhan rajajoen tarinoihin.
Lovisa Fortress
Kuva: No machine-readable author provided. Ohto Kokko assumed (based on copyright clai · CC BY 2.5 · Wikimedia CommonsAloitamme Loviisan linnoituksesta, rajalinnoituksesta, jota rakennettiin Augustin Ehrensvärdin johdolla vuodesta 1748 alkaen silloiseen Degerbyhyn. Taustalla oli hattujen sota vuosina 1741–1743, joka päättyi Ruotsin tappioon ja vuoden 1743 Turun rauhaan, jossa valtakunnanraja piirrettiin uudelleen. Bastionilinnoituksen työt jäivät kesken. Venäläiset ottivat linnoituksen haltuunsa Suomen sodan alkaessa vuonna 1808, ja rajan siirryttyä kauas länteen se menetti sotilaallisen merkityksensä. Yllättävä yksityiskohta: Loviisan linnoitus ei koskaan ollut osallisena varsinaisissa taisteluissa. Sitä kutsutaan myös maalinnoitukseksi erotuksena kaupungin edustan merilinnoituksesta.
Svartholm fortress
Kuva: Гавриил Сергеевич Сергеев (1765—1816) · Public domain · Wikimedia CommonsKaupungin edustalla on Svartholman merilinnoitus, jota rakennettiin Ruotsin laivaston tukikohdaksi ja itärajan turvaksi. Eversti Augustin Ehrensvärd suunnitteli sen säännölliseksi bastionilinnoitukseksi neljänsadan metrin pituiselle saarelle. Työt alkoivat vuonna 1748, ja keskeiset osat valmistuivat 1760-luvulla, mutta täysin valmiiksi linnoitus ei tullut koskaan. Kustaa Kolmannen sodassa vuosina 1788–1790 se oli tärkeä laivaston tukikohta, mutta vuonna 1808 se antautui venäläisille lähes taistelutta ja toimi myöhemmin myös vankilana. Yllättävä yksityiskohta: Krimin sodan aikana vuonna 1855 englantilainen laivasto-osasto räjäytti linnoituksen käyttökelvottomaksi. Museovirasto on restauroinut sitä 1960-luvulta lähtien.
Archipelago Museum
Rönnäsissä toimii Saaristomuseo, joka on omistettu rannikon ja saariston elämälle. Paikallinen yhdistys on ylläpitänyt sitä avaamisesta vuonna 1985 lähtien. Päärakennuksen kellarin perusnäyttely kertoo, miten ihmiset asuttivat karut saaret, sekä hylkeenpyynnistä, kalastuksesta, merilintujen pyynnistä, rannikkomerenkulusta ja luotsauksesta. Yläkerrassa ovat esillä puuveneet ja veneenrakennus. Yllättävä yksityiskohta: museolla on yksi Suomen suurimmista perinteisten talonpoikaisveneiden kokoelmista, ja sen julkaisusarjassa Båtar ilmestyy veneaiheisia tutkielmia.
Ahvenkoski
Kuva: Htm · CC BY-SA 3.0 · Wikimedia CommonsKierroksen päätteeksi suuntaamme Kymijoen Ahvenkoskenhaaralle, Ahvenkoskelle, jonka historiallinen ympäristö ulottuu joen molemmin puolin Loviisan Vähä-Ahvenkoskesta Pyhtään Ahvenkoskelle. Joen länsirannalla oli markkinapaikka jo keskiajalla, ja kylän kautta kulki Turun ja Viipurin yhdistänyt Kuninkaantie. Vuonna 1743 Ahvenkoskesta tuli Ruotsin ja Venäjän välinen rajanylityspaikka tulli- ja postiasemineen ja linnoitteineen. Yllättävä yksityiskohta: Suomen sota alkoi vuonna 1808, kun venäläisjoukot ylittivät rajan juuri täällä. Alueella ovat myös vuonna 1928 valmistunut Savukosken museosilta ja 1500-luvulta peräisin oleva Ahvenkosken kartano.